Harmitus

Niin totta kuin nimesi on..

Muistoni sinusta on kuolematon, haihtumaton.

Kun tavattiin, en saanut sanaa suustani,
kun suudeltiin, minua jostain kaukaa takaisin
maanpäälle huudeltiin.

Kaunein hymysi päällä planeetan sinisen,
voi, miksi menetinkään ainutlaatuisen ihmisen.

Harmitella voi ikuisuuden, joku voisi sanoa:
Kyllä se helpottaa, kun löytää uuden.

Ehei, ei uudella voi vanhaa korvata, ei voi
lahopuusta jalopuuta sorvata.

Ei voi sinua koskaan korvata.

On rajatonta ihmisen tyhmyys, on ikuista
elämäni kylmyys.

Niin haikeana menneitä mietin, hetkeksi menetin
ruokahaluni, selviytymisen vietin.

Kuinka monta suurta virhettä voi elämässään kestää,
mikä meitä ihmisiä onnea saavuttamasta estää?

Onko suurin virhe päästää irti vaikko viisain
teko, olisipa elämä tietokone.

Käsissäni olisi jo peruutuskomento.