Nimetön

Huoneessasi
vanhan laavalampun valossa
sängynreunalla
keskustelimme elämästä, kuolemasta, Jumalasta

Välissä käännettiin vinyyli ja keitettiin kahvit.
Riideltiin, suudeltiin ja sovittiin.

Emme me silloin tajunneet että elämä oli siinä vieressä, ihan liki,
jalkopäässä heittämässä kuperkeikkaa,
sähköpulssina ilmassa,
suolaisena ihollasi.

Jos olisimme sen tajunneet
emme olisi jättäneet kaikkea
etsiäksemme sitä jotain
joka koko ajan oli.

MINÄOLENTYHMÄTYHMÄTYHMÄ
enkä enää saa kutistettua tätä viittäsataa kilometriä

en vaikka kuinka rakastan.