Vuosien jälkeen
(reilut seitsemän takana)
painaessani pääni rintakehällesi,
minä tiedän kuuluvani.
Kuunnellessamme musiikkia
tiedän hymystäsi, että ikuisuus
on läsnä edes pienen hetken.
Rakastellessamme sinä täytät
minut kuin sanojen vaikeus kirjailijan,
enkä halua ketään muuta.
Välillämme hiljaisuus ei ahdista
vaan luo siltaa yli sen kuuluisan virran.
Pääni rintakehälläsi,
olen humalassa sinusta.
(Ja rakas, ehkä viinistäkin.)
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rakkauden herkkää vientiä.:) Aistikas ja kertakaikkisen upea runo!
Hieno rakkausruno aidosta rakkaudesta, pyyteettömästä rakkaudesta. Kaunis ja rauhallinen kerronta sopivat hyvin runon tunnelmaan jättämättä kuitenkaan pois suuria tunteita jotka kirjoittaja antaa lukijan maalailtavaksi mieleisekseen. Kyllä tykkään, vaikkakin nuo sulut ovat minulle kuin punainen vaate (juu vika on taas kerran miun päässä ja siedätyshoito on jo käynnissä)