kenkä

sillä miehellä on kohteliaat askeleet

samanlaiset kuin hänen tapansa laskea kahvikuppi pöydälle tai avata silmät aamuisin, kuin kourallinen pakkaslunta ikkunaruutuun

ja täydellinen nenä, tummansinisen katseen viimeinen terä
suoraan ihon läpi
kasvojen takana pehmeää jalokiveä

käsivarret ympärillä, kämmenissä on aikaa joka ohenee, sakeaa ikävää siellä syvällä, minne sormenpäät ulottuvat.

juna lähtee hitaasti ja viivytellen
kuin haluaisi vielä hetkeksi jäädä,
hengittää samaan tahtiin, herätä vielä yhden aamun.

raiteet ovat kylmät, ne kantavat taas kaikkea
liian kauas ja liian pian