surusuklaa

Katso Suomi, sun päiväs koittaa
Alta muiden alistuksen päivän uuden sortoon
Pääs seppelöity vaan hiuksista revitty
polvilleen pakotettu, riistetty, evätty

...

Kultaa helmas kaiket kesät hohkaa,
kun kupeittes hedelmät sossun luukulla
nälkäänsä huutaa

Isiemme irvikuvat saleissas tanssii,
ethän anna sen purra? Ethän orvoksi jätä?
Hymyjen alta aina puhkeaa juurineen se mätä
joka ovien taakse peitellään, tää on just tätä
Kaipaan turvaa lumiesi luoman
Ehkä joskus vielä muistan lämmön
sun huoman

Katso neitoni, kun ilta metsissäs hämärtää
ja kiurun laulu jossain kaukaisuudes vielä värähtää
Kuinka nopeasti unohdamme piston tappuran, orjuuden
ja vähin äänin kutsumme sen jälleen kotiovelle