Kun velloo yksin yksinäisyydessään
tarpeeksi pitkän aikaa,
sitä alkaa turtumaan
Ehkä ansaitsin tämän, ehkä en,
mutta kuukausien kuluessa
olen oppinut huomaamaan
kaipaavani enemmän, kuin
kellon tikityksen tyhjässä huoneessa
ja hämärän lampun valon nurkassa
Kumpikaan niistä ei enää
ole lohdullista, eikä romaanien
syvät romanssit enää ruoki sydäntäni
kylminä öinä samoin kuin ennen
tarpeeksi pitkän aikaa,
sitä alkaa turtumaan
Ehkä ansaitsin tämän, ehkä en,
mutta kuukausien kuluessa
olen oppinut huomaamaan
kaipaavani enemmän, kuin
kellon tikityksen tyhjässä huoneessa
ja hämärän lampun valon nurkassa
Kumpikaan niistä ei enää
ole lohdullista, eikä romaanien
syvät romanssit enää ruoki sydäntäni
kylminä öinä samoin kuin ennen
Enkä enää jaksa elätellä toiveita
omasta suuresta rakkaudestani,
kun vuodet kerta toisensa jälkeen todistavat,
omasta suuresta rakkaudestani,
kun vuodet kerta toisensa jälkeen todistavat,
ettei aikani ole vielä
Mutta silti yritän niin kovasti uskoa,
että jonain päivänä minäkin rakastun
Aidosti, oikeasti,
niin, että kevät räjähtää rinnassani
ja meri tuudittaa minut uudeksi
että jonain päivänä minäkin rakastun
Aidosti, oikeasti,
niin, että kevät räjähtää rinnassani
ja meri tuudittaa minut uudeksi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit