Istuessaan päivää
oman kaipauksensa
varjossa
itsensä kanssa
hänellä oli
hetken
sellainen olo
kuin hän
olisi ymmärtänyt
miksi sinä
rakastit
hänet rikki
illalla
ennen nukahtamista
hän kuiskasi
älä tule
paha uni
tule hyvä
uni
kevyt kuin
pieni poutapilvi
joka kelluu
kesä taivaan
lämpimän
tuulen aalloilla
ja kun
hän aamulla
heräsi
hän itki
kuin lapsi
©Jukka-Pekka Huttunen
oman kaipauksensa
varjossa
itsensä kanssa
hänellä oli
hetken
sellainen olo
kuin hän
olisi ymmärtänyt
miksi sinä
rakastit
hänet rikki
illalla
ennen nukahtamista
hän kuiskasi
älä tule
paha uni
tule hyvä
uni
kevyt kuin
pieni poutapilvi
joka kelluu
kesä taivaan
lämpimän
tuulen aalloilla
ja kun
hän aamulla
heräsi
hän itki
kuin lapsi
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pilvitaivaan estot uniin katoaa. keveänä leijuu onni
kultaseunat sinen koristaa
Paljon antava runo monin kerroksin,
Jos esim. ajattelee otsikon ulkopuolisen syyttävänä kysymyksenä, niin runo jälkeen kysyjän hiljenee ymmärrystä oppineena.
Paljon tuli mieleen muutakin, vaan löpisevää kieltäni kuritan.
Kaunis kiitos.
On hyvä itkeä toisinaan,
ihminenhän on tunteensa.
Ja kun suuri kaipaus valtaa,
voi pyytää levollista unta, herätessään itkee.
Luonto, paras lääkitsijä.
Suruisan Kaunis runo.
Sivut