Honey

magee..

Huh

Näin hunajaista huuotoa
taitaa kuuleminen olla :-)

Huh, kolahti! Hieno!

Haikean makea tunnelma tässä runossasi, toivottavasti maistui :-7

Minähän olen kuin karhu hunajapurkilla, mun suurinta herkkua, vaikka sen joutuisi iholta nuolemaan ;))

Ei vaineskaan nuolisin tietenkin mielelläni iholtasi vaikka tervaa.;);))

Muuten saattais maistua, mutta kun on tuo diabetes mokoma.

Makeaa ilmaisua,pidän.

Purkista syöminen on turvallisempaa ei tule ylimääräisiä bakteereita eikä tarvii ajatella monimutkaisia, ihmisuhteisiin liittyviä kysymyksiä... Siitä tuleekin mieleen, että ilmeneekö tässä vain ihmisen halu oman kosketuksentarpeen tyydyttymiseen, johon toinen on väline, joskin intohimon sävyttämä, jopa glorifioima. Toisen houkutteleminen "maistuisiko hunaja" ei ole niinkään hänen hyvänsä ajattelemista, vaan välttämätön kutsu oman tarpeen tyydyttymiseksi. Siis jonkinlainen soidinmeno, jolla herätetään vastapuolen kiima... Toiselta kantilta. Vahva, kauniskin runo sitoutuneessa parisuhteessa elävien intohimosta toisiaan kohtaan. Otsikko on puhuttelua rakkaalle, ja maistaessaan hunajaa toisen iholta hän kokee täyttymystä, vastatessaan toisen tarpeeseen täyttäen sen. Kumpikin toiselleen.

Kutsuva, aistillinen, hyvä runo...vaikka mä en kyllä haluaisi hunajaa päälleni, se on tahmeeta ja sotkuista puuhaa ; )