Kukapa nainen ei olisi otettu
moisesta kohtelusta...
Tullessaan hyväili hiuksiani
nosti aamutakin helmaa
vaelsi vartalolla
suuteli lumisin huulin
varpaista nenänpäähän
Tuuli
Eikä ollut millänsäkään
pienestä marmatuksesta
tulla niin kylmänä
vimmaisena viimana
Aamukahvit toki tarjosin
istutin pöytään
lämmitin
Lähtiessään vielä
vei roskatkin
villakoirat
Saipa mukaansa
kaihoisan laulun
rakkaudesta
Ehkä kuulet sen...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on kaihoisa ja kaunis erittäin kaunis.
Luionto on sellainen velikulta, että järjestää tällaisia yllätyksiä.
Kyllä, tuuli voi tehdä tällaista, eikä pyydä mitään vastapalvelusta, vie vielä roskatkin mennessään.
Ja saa kuunnella kaihoisaa laulua lentäessään, ehkä kantaa sen vielä tänne luokseni.
Hieno runo... Ja kiitos inspiraatiosta. :)
Sivut