Miten minä voisin rakastaa Sinua
että se olisi totta
että se olisi oikein
ettei jäisi jälkiä muistoihin
kun on mentävä
Ei jäisi kaipausta
tunnetta että on pitänyt käsissään
virvatulen kylmää sinistä
kun sylissä on ollut
rakovalkeiden lämpö
Ajan kuluessa itävät sanojen simenet
älä kastele niitä kyynelillä
juota niille helmeilevää nauruasi
onnellisena etten rakastanut Sinua
vaikka kyllä minä rakastin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä! Tässä on jotain sellaista kahtalaista mistä pidän, synnyttää yhdenlaisia tai toisenlaisia tuntemuksia, lukijasta riippuen. Hyvin kuvattua ja pohdiskelevaa kipeyttä.
Kaipausta runosi huokuu. Mukavasti olet saanut tekstiisi ritiriitaisuuden tunteita.
Hieno.
mahtava! onneksi olkoon suosikkeihini todellakin
Hienoa. :)
Huh. Riipaisevan kaunis teksti.
Sivut