Kun pihapolkuni on täynnä muistoja

Huikea. Tykkään.

Kaunis, herkkä runo, hieno.

Ihana tunnelma, mahtava.

Kesäisen tuoksuva ja rakkautta kantava tämä ihana runosi. Loppusäkeistö huumaavan kaunis! /ja pietaryrtin varsi jaksoi kantaa sadepilvien painon/ Taidokasta!

Huikean kaunista kuvausta

onpa UPEA - huooh
herkkää, kaunista

Hieno. Muisto ajalta, jolloin sadekaan ei tuntunut liian raskaalta. 

Upea ja suloinen kesätunnelma runossasi <3

Tunnelmallinen runovälipala, loppu nosti sfääreihin.

Sen kipua,
hurmiota

kuinka se virtaa
uumenissamme

korkealla taivaan alla

näkymättömänä

niin se huolehtii

kunnioittaa toistaan

joen varteen

taloon, jossa
asuu enkeleitä

kantamaan
pilvien painon

elämän kulkua,
joka lohduttaa

jopa silloin
kun meitä
ei enää ole


ja silloin kun
rakkaus
on
varjojen viivaa

ja sekin
se kauneus
kukkii
muistojensa tiellä



UPEA!

Ihanaa, kumppanisi toivottavasti muistaa kaiken <3

Upea luontoruno tämä. Monissa muistoissa elämme.

jokaisella on omat muistot,  paitsi kosketus on yhteinen

maturoitunut tunne tulee runosta ei huuda ikävää ei kaipuuta,
tietynlainen aistikkuus tuoksuu polulta.
ajatus on suotuisa ja monella tapaa kaunis.

Ihana :)

Oi upeus. Runoasi hengittää kuin ilmaa. <3

Hieno lopetus runossasi, kiitos tästä lukukokemuksesta.

Hienosti olet yhdistänyt kuvan ja tunteen tässä.

Niin kielikuvien kuin tunteiden rikkautta sisältyy runoosi. Kevyttä kuin kaunista tunnelatausta.

Jos olisin jompi kumpi tämän runon ihmisistä, olisin varmaan onnellinen ainakin olleesta. 
Jos taas olisin kirjoittaja, tavoittelisin jotain joka jäisi elämään elämän jälkeen kansien väliin. 
Poimisin kaikki nämä ihmeet tämän mukaanlukien ihmiskunnan iloksi, aarteiden aarteeksi. 
Koskaan en lakkaa ihmettelemässä, mihin yllät !