Jottai outo

Jotkut eivät uskalla ajatella havaitsemiaan erilaisuuksia, asettamatta vaatimuksia omalle itselleen.

Tää on mahtava! Suosikkeihin :)

Todella upea murreruno tämä.

Moniltta lenkkeilijöiltä voivat jäädä elämän helmet löytämättä, ellei ole aikaa pysähtyä juttusille kaverin kanssa, joka puiston penkillä tukka silmillään istuskelee ja rispaantunutta muovikassia kaivelee.

Raju ulkokuori on enempikin sen herkän sisimmän peittämistä. Näin minä sen näen. Puhutteleva runo ja vastauksena kysymykseesi ( vaikka se onkin luultavasti retorinen) tuskin näit väärin.

Täst ei voi muut sanno ku et mailma o ihmeellisyyksi täyn. Oikke miätiskeltty ja (hih,) hersyvä huumori!

Oikein nähty... Oon pari kertaa sanonu srk:ssa mietitäänpä hetki, kadulla tulee häijynnäköinen tatuoitu korsto kännissä rivouksia huudellen, mikä on sun ja mun asenne. Millaisin silmin häntä katsot? Ajatellaan edelleen, että olet tuon korston äiti... joka tunnet hänet lapsuutensa, siihen ehkä liittyneet tragediat ja hänen elämänsä syvät pettymykset. Mitä koet nyt? Tällainen sydämen asenne meillä tulis olla, ja jos sitä ei itseltä löydy, mene hyvä ihminen ja ammenna Kristuksen rikkaudesta, jos kerta kristitty olet. Sitä rataa... Parasta a-luokkaa on runosi ja voisin lukea nuortenillassa, kevennyksenä ja ajatuksen herättäjänä. :)

Tulin tähän tulokseen: Murteella puhe muuttuu lievemmäksi, näin ollen toisen ihmisen ohjaamiseen pois huonoista tavoista.
Tässäkin sanoissa hyvänä puolena. Opettavaista ja rikasta kerrontaa.

XD Ei voi muuta. Minä näin kerran bussin ikkunasta oikein sellasen miehisen miehen, korston voisi sanoa, taluttamasta sellasta pienenpientä söpöä räksyttävää koiraa jonka rotua en tiedä, mutta kyllä kaikki nämä tällaiset koirat tiedätte. Kimeä ääni ja isotteleva asenne XD Hiano runo.

Kyllä se niin on, että murre on aina aidointa, sitä kuuntelee jo kohdussa ja se jatkuu äidin hellän lämpiminä höpötyksinä pikkuiselleen. Kaikki murteet eivät vaikuta kaikkiin samoin, toiset murteet tuntuvat vastenmielisiltä, toiset taas erittäinkin mieluisilta, vaik'eivät omaa äidinmaidossa perittyä olisikaan, kuten minulle, Turun ja Rauman murteet, oikeammin kielet.

Tämäkin runo juuri tällaisena on lämpöisen utelias, kyselevä ja halukas eri mielipiteille, joita ominaisuuksia juuri murteen nopeus tuo oivallisesti esiin ja kokoaa puhujalle mielenkiinnosta täyden kuulijakunnan.

Runo on verbaliikaltaan erittäin hyvä, tuoden mantran esiin oivallisesti turhia selittelemättä, käydessään puimaan ihmetellen ja samalla kuin kysyen toisten mielipidettä asiasta ja omasta ihmettelevästä asenteestaan.

Erittäin hyväksyttävä murteellinen tapa saada aikaan keskustelu ja välttää väittely.

Runo rakenteeltaan sinänsä on hyvä ja jouheva esitystapa tuo osaamisen esiin.

On vaikeinta kertoa murteella koko kansalle miellyttävästi ja tunteisiin vetoavasti.
Tämä tekee sen

Kyllä niin on, että ulkokuoren mukaan liian usein otetaan varma kanta kuoren omistajan sisimpään.

Joo, joskus sitä näkee tosi yllättäviäkin juttuja...ei se pinta läheskään aina kerro koko totuutta...hyvä jos edes puolta...hyvä runo

Haha!! Hyvä <3
Nii in , me eletään niin kummallisessa maailmassa kyllä että vois hieroa silmiänsä useamminkin, mutta on niin tottunut että tottahan se on, vaiks kuin epätodelta tuntuis. Ja toimii tää sun murreruno erittäin hienosti!

Vuosia sitten mieheni ihmetteli näkemäänsä inkkaritöyhtöistä nuorta ja loihe lausumaan: 'Tuokin on jonkun lapsi'.
Ikimuistoinen lause.

Jos olisit kirjoittanut tämän kirjakielellä, se olisi ollut sillai suht tavallinen jos niin voi sanoa runon perimmäistä ajatusta toki unohtamatta. Murre saa siihen oman, viehättävän sävyn.

Olen ajatellut monesta julkisuuden punkkarista, että joku äitihän heidätkin kaikki on tähän maailmaan saattanut. Eli, koskaan ei pitäisi arvostella ulkomuodon perusteella vaikka siihen me sorrutaan kuitenkin.