No ei se oo täällä
kai se on jossain
ihan muualla
Hevonkuusessa varmaan
Enkä mäkään olis
mut ku...
En oikein osaa lähteä
en minnekään
en yksin
Mä vaan oon
ja poltan tupakkaa
kierrän kehää
Kaipaan
Ja poltan lisää
niin ku se mitään auttais
Helvetti
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Läheltä liippoova runo!
Sitä immeine, ku vanhenoo nii tulloo suamattomaks lähtemään omasta turvoo tuovasta "nurkkaoksestaan". Kyllä se välistä pistelöö ihan jalakapohjija myöte.
Joo, tuttua taas tääkin...ja tupakkaa menee joskus enempi kuin toisinaan, etenki ku päässä pyörii liikaa jotain... hyvä runo
Miten tämä jotenkin niin kummasti minnuun kolisee... sanasta sannaan, teosta ja tunteesta toiseen. Hieno!
No voe helevata
mutta sitä on ny ilimassa
ja kyllä me yhdessä kestetään
on miedät luotu kulkemaan
on miedät luotu vooettamaan
het uamusta omituinen höpöttäjä
arkillasi.. ai niin ``halaa``
ja tassuttelee hiljaa poes..
Alapa ajatella avantouintia, niin porut kaikkoaa.
Tupakka ei aivan helppo juttu loputtuaan.
Kaipuu on loppupelissä jopa hengenvaarallista ei sitä kannata kärsiä, jos ei ole pakko ja pakko ei ole kuin kuolla, sitten joskus, kun yllättäin kyllästyy hapen puutteeseen kun ilma on niin saasteista ja lopettaa saasteen hengittäsen.
Eikä tupakka taatusti auta.
Mutta niin ihmeellistä kuin se onkin, niin esim. yhteydenotto tavalla tai toisella, koska oletan kyseessä olevan ihmisen, ei asian.
Tässä on tämä pieni neuvo runominälle.
Hyvä runo tämä, kun pääsee näin pitkästi ruotimaan .
Sivut