Laivan lähdössä on jotain surullista
ja jotain samaa on juna-asemilla
Semmosta kummallista kaipuuta
Niin että jos Sun on mentävä
senkun menet
Mutta lähde linja-autolla
polkupyörällä
tai juosten
Ihan sama
Ettei mun tarttis enää
suruun kuolla
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
"Lähdön tunnelmasta he turvaa saa..." Tässä runossa runominä kaipaisi kuollakseen; hieno runo lähtemisestä, erosta vaikka lyhyestäkin.
Mä tulen ja lähden yleensä pyörällä. :)
Siinä on hyvät puolensa. Voi kohta seuraavassa mutkassa pysähtyä hörppimään teetä termoksesta, katsella taivaan pilviä. Ja ei ole sitä vaaraa kun bussissa, että kusella ollessa jää väliasemalle. Koettu on... Surusta en osaa sanoa. Joku voi olla ilonenkin. Ymmärsi viimein lähteä...
koskettavaa...
kohtalokas
pidin
Laivan ja junan lähdössä on tietty jotakin lopullisemman tuntuista, kuin noissa muissa mainitsemissasi, mutta lähtö kuin lähtö, se on
aina eron hetki, joka taas laulun mukaan on kaunis, ehkä.
Mutta kuoleminen suruun on aikas *hassu* tapa, mut kai sekin mahdollista.
Runo kuiteskin on hyvä ja pidin kyllä sen surumielisestä sävystä.
Näin on. Niissä on jotain taikaa. Kuten tässä runossakin.
Herkkä, hyvä runo
Osut hienosti eri tilanteiden hienoiseen eroon
Minulla on nykyisin lähdettävä liikenteeseen rollaattorilla.
Lähdön haikeutta hyvässä runossasi:)
Lähtemisessä on jo vähän paluuta.
Sivut