Takoo ja takoo
Riimitalkoot
Liput salkoon
Rytmittäminen alkakoon
Kesä ja aurinko paistaa
Luonnossa kävellessä saa tuoksuja haistaa
Elämää täällä saa joka päivä maistaa
Riimejä elämästä
Ei enemmästä
Ei vähemmästä
Tarvittaessa hattu nousee päästä
Suomessa tarinoita syntyy myös lumestä ja jäästä
Aina ei helpolla pääse pälkähästä
Kansa tää tietää mistä puhuu
Kauniita surullisia iloisia tarinoita
Joskus toisten toiminta on suhuu
Tarinoita riittää no onhan noita
Frendien kanssa kahviloissa
Joskus puistoissa
Puutarhoissa
Katse viipyy kukkaloistoissa
Tie fyysiseen voimaan piilee toistoissa
Kirjoista viisautta
Tarpeellista tietoa
Ruokaketjun kärjessä ihminen
Erikoinen olento
Sepän takominen hiljentyy
Siihen löytyy syy
Runoiltuaan tarpeeksi
Sepän mieli eheytyy
Katsoo hän lyriikoiden takomisen tarpeelliseksi
Ja näin mieli keventyy
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ennenkin pitänyt runoistasi,
mutta tämähän on yli muiden - mun mielestä.
Loppu suorastaan valloittaa!
Ahjoon kun katsoo raudan kuumenevan, Seppä miettii muotoa ja ajatus käväisee valmiissa muodossa, joka ei ole vielä pysyvä. Pajavasaraa hamuaa ja rauta kun valmista taottavaksi on se värisinfoniaa. Lyhyttä ja pitkää ääntä pajasta kuulee runoilija, ohitse kulkee, jää oven suuhun. Niin se on, me olemme seppiä tavallaan, tarjoamme valmiin tuotteen maailmalle huomaamme sen olevan keskeneräinen…
Olet kuuman raudan seppä viimeisiä.
Runoilijoita onko ollut maapallolla ennen huoria
Kulkee mies ruohonkortta pureskellen
Laakeella tie on auki taivaaseen asti
Runosi inspiroi kiitos.
Ahjoon kun katsoo raudan kuumenevan, Seppä miettii muotoa ja ajatus käväisee valmiissa muodossa, joka ei ole vielä pysyvä. Pajavasaraa hamuaa ja rauta kun valmista taottavaksi on se värisinfoniaa. Lyhyttä ja pitkää ääntä pajasta kuulee runoilija, ohitse kulkee, jää oven suuhun. Niin se on, me olemme seppiä tavallaan, tarjoamme valmiin tuotteen maailmalle huomaamme sen olevan keskeneräinen…
Olet kuuman raudan seppä viimeisiä.
Runoilijoita onko ollut maapallolla ennen huoria
Kulkee mies ruohonkortta pureskellen
Laakeella tie on auki taivaaseen asti
Runosi inspiroi kiitos.
Ahjoon kun katsoo raudan kuumenevan, Seppä miettii muotoa ja ajatus käväisee valmiissa muodossa, joka ei ole vielä pysyvä. Pajavasaraa hamuaa ja rauta kun valmista taottavaksi on se värisinfoniaa. Lyhyttä ja pitkää ääntä pajasta kuulee runoilija, ohitse kulkee, jää oven suuhun. Niin se on, me olemme seppiä tavallaan, tarjoamme valmiin tuotteen maailmalle huomaamme sen olevan keskeneräinen…
Olet kuuman raudan seppä viimeisiä.
Runoilijoita onko ollut maapallolla ennen huoria
Kulkee mies ruohonkortta pureskellen
Laakeella tie on auki taivaaseen asti
Runosi inspiroi kiitos.
Sivut