eihän minusta
kieltemme kohdatessa
ensiksi ollut
muuhun kuin jokelteluun
kun kuvittelin kaiken
kunnes katosit
antaen tilaa kasvaa
-tilaisuuteni
lienee tullut tutuksi
epätoivoisuudessaan
moni tarrautuu
jopa oljenkorteenkin
hädän hetkellä
katsomatta itseensä
vaikka maailma peilaa
kuvia joita
tahdomme kumarrella
äänettömästi
kivitetään salassa
aivan vastuuttomasti
aion istuttaa
siemenperunaa maahan,
aika näyttäköön
-vaikka matkakirjeillä
onko suunta oikea
sillä tahdolla
jolla ajatukseni
kuvaavat sinut
on voimaa joka saattaa
muistuttaa mukuloita
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pohdiskelussasi itää itsetuntemuksen siemen.
Pidin tästä! Hieno runo!
Hauskasti vähän piilotettua/peitettyä kuin perunansiemen multaan ;)
Sivut