Tarmo veljeni

Muistan sinut lapsuudesta olit isoveli
autoit meitä pikkusiskojasi aina kun tarvittiin.

Olit kärsivällinen, joskus tuntui siltä,
että halusit pakoon kaikista velvollisuuksista.

Olit tosiaan viisas ja huumoria keksit aina,
piirsit ja keksit kaikennäköisiä kuvia,
olit siinä taitava.

Uskoin, sinusta tulee vielä jotain suurta,
mitä luetaan lehdissä ja maailmalla.

Ne asiat eivät kylläkään täyttyneet kohdaltasi,
teit toisenlaisia päätöksiä, sillä nuoruuden huumassa menit avioon ja lapset tulivat sinulle, joista olet sitten ollut ylpeä.

Lapsesi ovat sitä,
mitä kuvittelin sinusta tulevan,
annoit elämäsi toisten käsiin.

Katsot onnellisena saavutuksiasi
heissä, tunnet ylpeyttä.

Vaikka raskas työ on vienyt voimasi ja olet jo
päivätyösi melkein tehnyt, huumori edelleen säteilee
luoksesi on kiva tulla viisas veljeni