Niin kaikki muuttuu
vuosien myötä
niin mekin sisarukset
On vain vähän aikaa
siitä kun muistan
sinun olleen
kuin Elisabet Taylor
Nyt et muista
enää hymyäsi
niin se on kadonnut
Kauneus ei enää
vetoa sinuun
luot mielikuvia
Joskus hyvä
sydämesi kirkastuu
on hyviäkin hetkiä
osaat nauraa ja iloita
Mutta kun on yksin
tulee murhe, suru luokse
On niin yksinäistä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Elämässämme on niin monia vaiheita lapsuudesta vanhuuteen ja kaikkiin mahtuu omat kriisit ja onnen hetkensä.
Tällä runolla on oikeastaan kaikki mikä noiden mainitsemiaeni vaiheiden väliin mahtuu kauniilla ja todenmukaisilla ilmaisuilla.
todella kirjoitat liikuttavalla
tavalla ja suurella ymmärryksellä...
Hyvin koskettava ja todella
mielenkiintoinen runo, pidän
kiitos ja iloisia ylläreitä päivääsi :)
Liikuttaa.
Näin me muutumme. Askel on lyhyeksi käynyt ja mieli tyyneyteen purjehtinut.
Yhdyn taysin sanoihisi
lisaisin
miten pian kaikki muuttuu, hyva runo
Sivut