Niin pieninä pisaroina
liikumme elämän meressä
kunnes jää jäljelle tyhjyys
sitä kaikkea kohtaan
mitä oli ollut.
Enkelten parantava
voima jää jäljelle uskosta
mikä kuului
sydämen lyöntiin ennen.
Nyt tunnen sen lyönnin
hetkeksi vaienneen.
Vain äärettömyys lyö
kasvoja vasten
ja kyyneleet sulavat
yhteen maaimankaikkeudessa.
Pehmeät lumihiutaleet
lohduttavat ja silittävät
surun kasvoja tänään.
Huomisen kohtaamista
on vain odotettava
ja tietä mikä johtaa
kysymyksestä toiseen.
Miksi näin meitä kosketetaan?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä, haikea runo
Tämän runon tunnen omakseni juuri tänään.
Kiitos runostasi !
Upea, viisas, eheyttävä, parantava runo, joka tavoittaa todellisen rakkauden olemusta sanoillaan
Sivut