Menninkäinen pieni, suloinen mies,
makaa vuoteellaan, toivoen suloisen
hoitajan tulevan, sivelevän
partakoneella sängen pois.
Hän vanhus, mörrimöykky, ihana,
kauniisti kohteliaasti sanoo,
ihailee,on suvaitsevainen, arvokas.
Hän ollut elämän koulussa
vähän takapajulasta,
hän silti peikko suloinen,
ymmärtävä, hoitsun lemmikki.
Hiukset söpöt sinne tänne
sojottaa, niin puhdas on kuitenkin
karvapörro vanha mies.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässähän hoitajan ja hoidettavan vuorovaikutus toimii hyvin. Tunnelma on molemmin puolin lämmin:)
hihi, tää oli ihana.<3 tulee niin mieleen, kun olin kesätöissä ja puuhastelin ja hoitelin vanhoja ihmisiä. :) kaikki ne niin mukavia, tämä runo kyllä hyvin palauttaa heidät mieleen :)
Niin...tällaisia mörrimöykkyjä löytyy meidänkin sairaalastamme, silti niin kovin suloisia hoivattavia ja niin vähään tyytyväisiä! Söpönen on tämä runonen!
tämän voisin tilata ja viedä
entisen työpaikan seinälle
kaikkien iloksi
niin hienosta näkökulmasta kirjoitat
olet todella suloinen hoitajatar
Vanhukset ovat ihania ihmisiä.Lämminsydämisiä "mörrimöykkyjä"
kuten tämä herttainen vanha mies.
Kauniisti kerrottu hoitajan ja vanhuksen kohtaaminen runossasi.
Tästä huokuu ihanaa hyväksyvää rakkautta.
Sivut