Hän kävelee metsän polkuja
löytää itselleen hyvyyden tunteen
poimii kukan vasta auenneen
vie sen sydämensä luo
hän tuntee elämän janon
itsessään kulkevan
taas pitkin selkärankaa
eikä sitä häneltä kukaan vie pois
hän on onnellinen erilaisuudestaan
hän ymmärtää luonnon arvon
sen tuoksu huumaa
vain hän osaa olla siellä metsässä
kun se olisi hänen ainoa oikea
kotinsa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Onnellinen runo.
~metsänhenkikö se kävelee, kun oikein niin kotoisasti siellä kulkevin, vaan huumaava tuoksu tuopi arvoituksen, hieno runo tämä~
Sivut