Kun synnyin tuli kai nimeksi se joka ensin keksittiin
Äiti, isä kastoivat yhdessä papin kanssa ja naapurit kutsuttiin kummeiksi, kuka saatiin lähimpää.
Antoivatko sen nimen, että minusta tulisi jotain hienoa
ei varmaan, sillä maailma on opettanut hiljaa kävelemään.
Surumielisyys kulkee aina kanssani, jos ei ole muita
niin se ainakin en ole koskaan yksin, on aina joku tunne , oikeastaan se on kivaa, sillä minulla on aina seuraa.
Olin lapsista keskimmäinen se väliinputoja, joka huomattiin kun tein jotain hyvää tai pahaa
muuten jätettiin rauhaan
Koulussa olin huono, sillä olin huomaamaton en koskaan vaatinut mitään olin vain
opettajat huomasivat jos kokeissa tuli nelonen muuten
ei mitään.
Tänään katson itseäni mitä välitän entisistä olen hyvä, rakas ja maailmassa ystäviä monta
osaan tehdä kaikkea ja olen itseäni täynnä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno kuvaus itsestään :)
Jotenkin tunnistan itseni tästä.
Sivut