Aamulenkille.
Koirani ja minä, ainakin niin luulimme.
Vaan mitä?
Perässämme seuraa kuudettoista kurahousut,
huomion väriset.
Kiljahdellen , hypähdellen.
Kolmipyörät rullaavat, sora ratisee tiellä.
Perässä seuraa punainen muoviankka keltaisilla pyörillä.
Hiekkalelut kolisevat laitoja vasten.
Neljä tätiä,neljät rattaat.
Tuttikansa,töpselinenät,omppuposket ja
suussa pikkuiset hampaat toiset vain käymässä
toiset jäävät.
Into on kova!
Koilaaaaaa... ato koilaaaaa !!!!
Jonka paniikki kasvaa,
"hän" lisää vauhtia, ja minua viedään kuin vierasta sikaa.
Juoksen kuin Lasse Viren,
vaan yhä perässämme ne kuudettoista kurahousut,
huomion väriset.
Vihdoin tiemme eroavat.
Leikkipuisto kutsuu.
Koirani ja minä käännymme kotiin.
Minkä sille voi, jos jollekkin pahin painajainen on
Tiitiäiset , Mörri-möykyt, ja Pikku-myyt.
Sillä enhän tiedä mistä vinkkelistä karvainen ystäväni
maailmaa katsoo.
Tiedätkö sinä ?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mun mielest tä oli aika surullinen runo :( ;) Toiset iha innoissaa ja iloisia ja toine paniikissa! Ei oo reiluu. Symppis :)
Hauska runo, toisaalta käy koiraa sääliksi, jos sille kovakin paniikki näistä kurahousuveijareista iskee! :)