Varjot liukuvat liikkumattomaann veteen,
peilin lailla se heijastaa hetkiä elämän silmäini eteen.
Jos uskaltaisin siihen koskettaisin
vaan silloin särkymään kuvajaisen saisin,
unohtaisin.
Mikä olen ollut, minne tiet veivät,
valinnat aina oikeaan osuneet eivät.
Luulen , kannoin repussain toiveita vain
ne yksitellen haihtui kulkiessain,
matkallain.
Sielunko silmin veden pinnalla kaiken sen näen,
pelkään, tuuli nousee kuvat häivyttäen.
Pisarat keinuvat sylikkäin
etsinkö yhä elämästäin ,
itseäin.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
