Mittu Maaria pienoinen keiju
kesäyönä polulla astuu,
kuun hopeinen juopa veteen kiertyy
seittimekkonsa helmanen kastuu.
Ahonlaidasta heinän varteen
poimii ahomansikan marjat,
pellon laidalla uneliaina
märehtii kartanon karjat.
Kukkaseppele kiharapilveä kiertää
kielot, ruusut, rypäletertut.
Pajukoissa aamulaulua laulaa
peipot, punarinnat ja kertut.
On kaislan suhinaan hiljaiseen
nukkunut virran suu,
näkki vartioi kivellään harppuineen
rantatörmällä kukkii pihlajapuu.
Sorsapoikueet kesäyön kuutamossa
alajuoksulla soutaa,
aamurusko taivasta maalailee
lupaa huomiseksikin poutaa.
Kuinka yönä tällaisena
kukaan nukkua edes vois
pian tuulet heräilee hiljaa
pilvipurjeet puhaltaa pois.
Mittu Maaria pienoinen keiju
tästä äskenkö kulkikaan
korissaan kesäyön taikaa
kukkain terälehtiä varpaissaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
