aina välillä sitä istuu ja itkee ajatusten rönsyjä mielestä kitkee kuivana kautena ei ole yhtään sateella joudun jokapäivä nyhtään nokkonen poltteli tulta on kielessä takiainen piikitteli aamulla mielessä korvista pursuaa ohdakkeen kukkia savikka uhkaa sieraimet tukkia lillukan varsia kasvaa rinnasta niitä pitää karsia kiskoa pinnasta koiso jo kiertää niin ahnas kukka kaulassa kuristaen hiertää minut perii hukka variksenmarja suuhuni katoaa myrkkyä kukkasarja vatsaani luovuttaa istun kanervapuskaan kädessä metsätähti pian itseni kompostiin kuskaan hei - sinnehän tämä tyttö lähti
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pidin todella paljon
Noin asioita yhdistellen, varmasti mielikin piristyy ja kaikki rojut kompostiin kuskaten
alkaa ilo etsiä mielessä ulospääsyä.
Hyvin toimii runon antama mielensiivoustapa lukijallakin.
Rikkaruohot ovat vallattomia, katsoin eilen miten karhunköynnös oli päättänyt kiivetä harusta pitkin sähkömuuntajaan ... jos kesää olisi riittävän pitkästi. Olisi hengenlähtökin lähellä ...
Sivut