kirjoitan
kirjettä nua
sinulle... i
paperi palaa s
p
o n
r a
o t
k s
s a
i k
sanani leijailevat a
luoksesi. . . . r
....•´¨*•.¸¸.**:*:*:*:.•*¨`•*-*;*::*;;;**
.....•´¨*•.¸*. * «•´¨*•.¸*. *
¨*•.¸* ;*;*Pikkuaurinko***
*.*.*. elämäni taivaalla* : *:*
*:*:* sinä ystävä ;*;*;*
*:*:*:*;`* *.¸¸.•
....•´¨*•.¸¸.* ¸.•*¨`•*
Värikästä syksyä!
karistin tomut
mustakantisen vihon
runot lennähti
nuoren tytön kaihelmat
naivistit runoelmat
Kommentit
Tuulettaa täytyy välillä arkistot.
Mukava runo
Ihanaa nuoruuden nostalgiaa. Voiko sitä paitsi olla parempana, kuin juuri runojen muodossa ;)
Nuori olet edelleen, kuten myös minäkin.
Aarteita ovat nuo tuollaiset vihot, kansien väristä riippumatta, kullan arvoisia.
Etenkin kun ne näin tankoina esiin tulevat.
Sivut