Sinä lähdit
et kylläkään varoittamatta
merkkejä oli ilmassa jo pitkän aikaa
Minullakin oli aikaa
ja nyt huomaan
että osasin
surra jo etukäteen
En hajonnutkaan täysin palasiksi
no okei hajosin, mutta hetkellisesti
Lähdöstäsi harvoin kanssasi puhua sai
et koskaan halunnut itkeä
paitsi ne muutamat kerrat
kun elämä löi kovaa
tuli lunta tupaan, taantumaa
Silloin uskalsit olla heikko ja itkeä
surra sitä mikä muuksi muuttunut ei
taistelua jota et voinut voittaa
sen olit tuomittu häviämään
Nyt kun lähdöstäsi on
kohta kaksi kuukautta
pystyn tästä jo ääneen puhumaan
sitä ennen sortui yrittäessään
Ikävä on käsittämätön
olet luotamme poissa
vain muistot on jäljellä
ja villasukat
Selite:
Mikael Gabrielin sanoin: " nähny syövän, elämää syövän"
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
osanotto ja voimia
Sivut