Jounille

Hiljaa päättäväisin askelin
astuit elämäni polulle
juurtuneeseen maaperään
asetit uusia esteitä


Kaatuen tuolla tutulla polulla
pakotit kyseenalaistamaan
tuttua ja totuttua totuutta

Raivatessani löysin
sen vahvimman juurakon alta
hyvin piilossa olleen
palan itseäni



Istuen pitkään juurten katveessa
valolta suojatussa tilassa

keräten rohkeutta astua ulos

Talvipakkasten saapuessa
löysin sisältäni lämmön
rakkaudesta hehkuvan



Tiesin olevani valmis

tunnustamaan tunteeni

rakkauteni

sinuun suloinen rakkaani