muistot sokerilla vai ilman

muisti todellakin kultaa muistot
onneksi!
muistan äitini sanoneen kun kuppi tipahti että 'ei se mitään, vain korva lähti' ja kun se korvaton kuppi tipahti niin 'ei se mitään, olihan se vain korvaton kuppi!'

niin
näinhän se menee
mutta
se ei ole huono asia
jaksaa paremmin eteenpäin
kun muistaa kauniita asioita.

Niinpä se on, varmaan kumpaakin oikeassa elämässä, mansikkaa ja jäähtynyttä kahvia. Mieli voi tarrautua hyvään ja "aika kultaa muistot" unohtaen katkeramman puolen tai sitten jos on katkeroitunu niin unohtaa hyvät hetket ja jurnuttaa vaan siinä kuinka peetä kaikki oli. Tykkään runon lopetuksesta, joka liittyy tietysti korvattomiin kuppeihin ja jäähtyneeseen kahviin (kuten kesätuuli ja ruusukupit mansikkakakkuun) mutta runon päätösrivinä sisältää ikäänkuin enemmän, värittää luettua. Tässä tulee mieleen myös suhteen vuodenajat. Rakastumisen kevät ja sen jälkeen arkinen syksy kun näkee toisessa jo ne mäntimmätkin puolet joiden särmiä alun tunnehuuma ei enää pehmennä. Niistä karikoista kun toisen kanssa selviää oppii löytämään yhteiselämän kaikki sävyt. :)

Niin, joskus muistot tekee tepposet, hyvällä tavalla:)