Hiljalleen kuihtuu
sanojeni ikuinen virta.
Vain rantakaislikossa
hiljaista kuhinaa,
sulkeutuneiden ajatusten
äänetöntä suhinaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Hiljalleen kuihtuu
sanojeni ikuinen virta.
Vain rantakaislikossa
hiljaista kuhinaa,
sulkeutuneiden ajatusten
äänetöntä suhinaa.
Kommentit
Ainakaan tämä runosi ei osoita kuihtumisen merkkejä :D Hieno runo hiljaisuutta huokuen..pidän<3
Vielä tähän sentään on muutama sana jäljelle jäänyt. Eivät aivan kaikki ole haihtuneet. : )
Surullinen....vahvatunnelmainen kaunis runo.
Haikean herkkää, ihanaa
- pitää lukiessa ihan hiljaa,
varovasti hengittää.
Herkkä, hyvä runo
Toivottavasti sanojen padot kuitenkin murtuvat, jo pelkästään tämän runon hiljaisen kauneuden vuoksi.
Uskomatonta, että kirjoittajanblokki voi saada aikaan näin kauniin ja rauhallisen runon
Sivut