Aamun sarastuksessa on pieni ripaus
kylmän kosketusta.
On kuuratar hiipien kulkenut
huurteisen metsän läpi
pieni valkoinen viitta harteillaan.
Kuinka kauniisti se onkaan
kosketuksellaan kuorruttanut
pimeydessä värjötelleet ruohonkorret
kimaltavien kiteiden peittoon.
Vesilammikoiden pinnat
se on hohtavan kylmällä suudelmallaan
muuttanut ohueksi jääriitteeksi.
Näin on talven tytär meille merkkinsä jättänyt
ja näyttänyt yöllisellään käynnillään
tulevan vuodenajan näkymää.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuollainen kuuratar olisi kovasti tännekin tervetullut.
Upea! Tämän voi ihan nähdä lukiessa, niin kauniisti olet sanasi runoksi luonut.
kaunis, herkkä ja satumainen.
todella kaunis...mielikuvat iskostuu syvään...
Suloinen on kuurattaren kosketus, tänne myös ajallaan tulien tihkuttaen lunta :)
Viileää lämpöä. Ihastuttava talvi runo :)
Pidin.
Oi että, tästä runosta syntyy jotenkin todella kaunis maalaus, Kuurattaren näen jotenkin pienenä lapsityttönä, jolla on yllään valkeaviitta, tosin tämä tyttö ei olisi tästä maailmasta- mutta runosi saa kyllä ymmärtämään talven kauniita asioita, ihanaa että talvi sitten kuitenkin tuli tänne Pohjolaan!
Kaunista, kävisipä täälläkin
Jänskä tuo "kuuratar". Ensilumen satoi jo tännekin.
Kaunis kuvaus ajassa liikkuen
Kaunis on runosi kosketus.
Sädehtivä talviruno!
Kuvaat niin taidolla,
että kaiken lukija näkee.
Voiko talven tulosta kauniimmin enää kertoa. .
Tämä ihastuttavan ihana runosi saa odottamaan kimeltelevaa kuuraa ja lumen puhtautta. :)
Tää on helkkarin hyvä
Voi, miten kaunista alusta loppuun asti...näin kevätihmisenkin lukea!!! Upeaa tekstiä!
talvi tanssiii ja viivoittaa hellästi unelmia
todella kaunis
runo
tykkäsin paljon
Sivut