sumusilmä

metsän pyhien alttarien
viileydessä
ääneni hento rukous
puiden nuottiasteikkoihin
varovasti tiputettu

haave siitä
miten saisin kadota
muuttua kuvioksi näiden puiden kaarnaan
olla niiden siunattu hiljaisuus

miten sieluni voisi olla värinä
tämän poltetun aamunkajon tuhkassa
kaipaus vailla muotoa

miten voisin olla oma poissaoloni
ilman nimeä mahdotonta muistaa
tai ikävöidä