syysruno

olen aiemminkin kulkenut tätä
melkein kiinnikasvanutta polkua
sumuisen syyspäivän lävitse
kuin aave unesta toiseen kahlaten

muistojeni reunat ovat pehmeitä,
ne sekoittuvat maiseman kanssa

muistan pudonneiden lehtien
märän ja lahoavan tuoksun,
muistan latvustojen kultaisen hohteen

kaikki liikkuu hitaasti ympyrää,
palaa luokseni pala kerrallaan

sieluni on asunut tässä maisemassa
kauemmin kuin osaan muistaa