KATKELMA (eräästä sinfoniasta)

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
918
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 10.3.2025 20:59

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
 

 

(SE OSA ERÄÄSTÄ SINFONIASTA,
JONKA HALUAN KUUNNELLA
AINA UUDESTAAN JA UUDESTAAN)

 
… elämän päivä
se kohta sinfoniasta
joka alun hämärän tremolosta
nousee häikäiseväksi kirkkaudeksi
ikimännyn latvukseen
 
kultaa, kultaa
- vielä kerran minä saan sen kuulla
myrskytuulen läpi kuulen
kun runko ryskyen kaatuu …
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämän runon näkee ja kuulee. Kerrassaan upea.
Minä viihdyn sanojesi äärellä
Kerrassaan upeaa, luonnon oma sinfonia on parasta kuultavaa <3

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot