Hän pudotti painoaan,
käveli yli viimeöisen teräsjään
luodolle,
jota niin rakasti.
Ohut etäinen hahmo.
Katselin sitä kevyttä kulkijaa jäällä
ja varoin sulkemasta silmiäni.
Usva nousi jäälle.
Hän katosi silmistäni
usvaan.
Tuuli pyyhkäisee.
Ei enää usvaa, eikä kulkijaa.
Harvat hiutaleet leijuvat hitaasti alas
kuin empien ja epävarmana tehtävästään.
Ohutta lumiharsoa keräytyy
luodon harmaille hartioille.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sen hengitystä pidättävän tunnelman, odotuksen
- oliko näky harhaa vaiko totta
Sivut