NÄKEMYSERO

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
901
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 21.12.2024 5:22

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Me kuvailemme toisillemme
rypsipeltoa, joka on edessäämme.

Keltainen, sanot sinä.
Keltaisena näen sen myös minä.

Seisomme käsi kädessä pellon laidalla
ja ajattelemme
moninaisia keltaisen sävyjä.
Valitsemme molemmat omamme,
mutta en näe sitä mitä sinä näet,
etkä sinä sitä, mitä minä näen.
Kuitenkin pelto on sama

Pilven varjo liukuu paikan yli.
Se luo uuden sävyn maisemaan,
mielenmuutoksen.

Joku meiltä kätkössä,
etäällä,
tarkkailee meitä leimuavan pellon yli
ja näkee kokemiemme värien muuttuvan,
lähestyvän toisiaan,
lähes sulautuvan yhdeksi.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeasti todettu, tuollaiset näkemyserot ovat loistavia <3 
Värit kuin kauneuskin katsojan silmissä.
Pidän runosi monista näkökulmista.
Se elävöittää ja liikuttaa runokuvaa.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut