SINÄ ET OLE ENÄÄ TÄÄLLÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
923
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 23.4.2025 7:43

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Sinä istut vieressä.
Näin on hyvä, sinun vasen olkapääsi
minun oikeaa olkapäätäni vasten.
Edessämme, jalkalampun alla,
lojuu ratkaisematon sanaristikko.
Sinä olet yhtälailla minun tehtäväni.
Sinun lähellesi minä olen tullut
oppiakseni yhä enemmän
sinua sinun silmistäsi.
Paljon minulla on vielä opittavaa
Ikkunan takana,
täältä vähän etäämmällä, kylmä
maailmankaikkeuden arvoitus.
Sitä valaisee hiukan
katulyhty.
           ***

Sinä lähdit jo...
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Todella herkän koskettava ja kaipaava
Arkisen viehättävää tunnelmaa ja ratkaisemattomia arvoituksiakin... viimeinen rivi ottaa etäisyyttä.
Kaunis kertomus rakastamisesta ja kun rakas onkin jo poissa.
Kauniissa runossasi on lämmön ja läheisyyden tunne,
joka lopussa haikeudeksi muuttuu.
Pysäyttävän upea teos.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot