MAAILMAN AVARUUS

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
906
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 18.1.2025 12:17

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

Luostarissa 
vanha, ankaran näköinen nunna
näyttää hyisenkosteassa kammiossa,
karkean kivilattian keskellä
minulle paikan, johon polvistua.

   “Nöyrry ja katso eteesi!

    Näet pienen ikkuna-aukon seinämuurissa.
    Katso siitä ulos maailmaan!
    Usko vain, siinä on ruumis ja veri,
    sinun vuoksesi vuodatettu
    tulviva veri.

    Se leviää kaikkialle,
    hukuttaa kadut ja kaupungit.”

Minä katson, mutta en näe
aukkoa muurissa,
en sen takana avautuvaa maailmaa.

Näen pronssiin valetun krusifiksin
seinämuurissa.
Kuollut Kristus näyttää 
elävän, puhuvan jotain.
Huulet liikkuvat,
ja tuntuu kuin lattia keinahtelisi.

Olen maksanut maksun, verirahan,
pääsystä tähän kammioon
ja olen hyvillä mielin.

Laskeudun alas kapeaa kierreporrasta,
ulos muurin harjalle.

Aurinko on korkeimmillaan,
ja alhaalla muurin alla käydään kauppaa:
matkamuistoja, postikortteja ja leikkokukkia.

Turistien kirjava joukko tungeksii kojuilla,
ja iloisia seurueita istuskelee 
ravintoloitten terasseilla.

He nauravat ja hengittävät syvään
katukivistä hohkavaa lämpöä.

Minä nojaan varjossa muuriin,
katselen sitä hyörinää 
ja nautin elämästä tässä 
maailman avaruudessa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeaa tekstiä, loistava lopetus tarinallesi.

runo on suurta kirjaa kuljetat mukaansa. luulen sen olevan totuuden kirja, johon olet tehnyt paljon reunahuomatuksi. runo on kuin länsimaisen totuuden etsimisen rehellinen tunteminen totuuteen karkaavan käsistä. taitekohta on he nauravat.. se on suurenmoinen löytö. ja nautin elämästä tässä 

maailman avaruudessa. on syytä nautti kun lahjaksi on saanut elämän

Vähän erilainen matkakuvaus. Tällaisia soisi saavansa luettavakseen enemmän.
Hienosti tiivistetty elämys.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot