SINÄ ISTUT VIERESSÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 7.4.2025 20:21

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

Sinä istut vieressä.
Näin on hyvä, sinun vasen olkapääsi
minun oikeaa olkapäätäni vasten.
Edessämme, jalkalampun alla,
lojuu ratkaisematon sanaristikko.
Sinä olet yhtälailla minun tehtäväni.
Sinun lähellesi minä olen tullut
oppiakseni yhä enemmän
sinua sinun silmistäsi.
Paljon minulla on vielä opittavaa

Ikkunan takana,
täältä vähän etäämmällä, kylmä
maailmankaikkeuden arvoitus.
Sitä valaisee hiukan
katulyhty.

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä runo myös koskettaa, kun olen ollut aviossa jo yli 48 vuotta. Tilanne paranee koko ajan kuten mirrinpojalle silmät.

Upeasti sanottu tuo sinä olet minun tehtäväni. Pidin tunnelmasta tästä.

Jotkut vain valitettavasti tyytyvät pelkästään täyttelemään sanaristikoita. Vaikka hyvä harrastus sekin on, ei siinä mitään.

Runoilija ja muusa maailmankaikkeuden lampun alla...upea ja herkkä tunnelma...sydänlämpöinen hetki.

Yksinkertainen ja koristelematon teksti. Saa mielen iloiseksi lämmöllään ja nöyryydellä.

Arkiromantiikkaa

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot