FANFAARI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
912
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 6.2.2025 11:05

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

 

 
 
kajahtivat korkeat sävelet
ja sali alkoi tulvia kirkkaita sointuja,
joiden voima paiskasi
ikkunaluukut avoimiksi
ryöpsähti ulos
kieppuvina nauhoina,
jotka solmiutuivat seppeleeksi
talon kasvojen kehykseksi
ja katon ylle
hitaasti kohosi
punainen aurinko
kirkastuen
häikäiseväksi:
vasket kimmelsivät
etääntyvät sävelet
juoksivat pitkin katukujia
kaikuina kertautuen
yhä kauemmaksi
talojen muureista
kaikuina kimpoillen
 etääntyen
kunnes arkana
talojen varjoissa
yksinäinen hahmo
seinän vierustalla nojaillut
hiljaisuus
aivan varoen
siirtyi varjosta valoon
ja käsivartensa 
avoimiksi levittäen
otti vastaan sen
kirkkauden

 
 
oletus

Kommentit

Tulee mieleen mummon kerrostalon pihassa asunut trumpetisti, joka kesäiltaisin harjoitteli parvekkeellaan. Maalla kasvaneesta lapsesta soiton kimpoilu kiviseinistä tuntui ihmeelliseltä!
Kirkkaus ja rakkaus ovat suuria lahjoja.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot