TUNNEMYRSKY

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
916
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 22.2.2025 15:13

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 


Seutu synkkeni,
maailma pimeni.

On yhä pimeää,
latvat huojuvat,
vanhat -
vahvatkin puut kaatuvat.

Tuuli voimistuu yhä
raivoavaksi myrskyksi.
Harakka lentää takaperin,
ilma sakeanaan kuivia oksia
ja käpyjä.

 
Mutta Sinä tulet
kevyesti liidellen
kuin perhonen,
aurinkoisena ja auvoisena.

Puiden ryskeen ja kohinan alta 
minä kuulen äänesi helinän. 

Mutta myrsky on jo minussa.
Sitä ei voi enää estää.

Mitä siitä, riehukoon,
kunhan vain pysyy sisällä.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tunnemyrskyt ovat hyvä päästää "ulos" joskus. Mutta niin, että kukaan ei pahastu.
Monenlaisia myrskyjä saamme kokea.
Paras myrsky on rakkauden hurrikaani ;)
se riehuu ja antaa jännitettä elämään.
Voimakas tunneruno, kiittelee Marle.
Kyllä se vaan joskus ihan riepovasti myrskyää ja myrskyn jälkeen aurinko hiostavasti paistaa räköttää...

Joo, semmosta se on täällä matoisessa maailmassa, että toiset kämpii toisinaan toisten päällä.
valtava rikkaus saada tuntea jotain kuvatun voimallista ja samalla aistia herkkyys - hieno!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot