Seutu synkkeni,
maailma pimeni.
On yhä pimeää,
latvat huojuvat,
vanhat -
vahvatkin puut kaatuvat.
Tuuli voimistuu yhä
raivoavaksi myrskyksi.
Harakka lentää takaperin,
ilma sakeanaan kuivia oksia
ja käpyjä.
Mutta Sinä tulet
kevyesti liidellen
kuin perhonen,
aurinkoisena ja auvoisena.
Puiden ryskeen ja kohinan alta
minä kuulen äänesi helinän.
Mutta myrsky on jo minussa.
Sitä ei voi enää estää.
Mitä siitä, riehukoon,
kunhan vain pysyy sisällä.
On yhä pimeää,
latvat huojuvat,
vanhat -
vahvatkin puut kaatuvat.
Tuuli voimistuu yhä
raivoavaksi myrskyksi.
Harakka lentää takaperin,
ilma sakeanaan kuivia oksia
ja käpyjä.
Mutta Sinä tulet
kevyesti liidellen
kuin perhonen,
aurinkoisena ja auvoisena.
Puiden ryskeen ja kohinan alta
minä kuulen äänesi helinän.
Mutta myrsky on jo minussa.
Sitä ei voi enää estää.
Mitä siitä, riehukoon,
kunhan vain pysyy sisällä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Paras myrsky on rakkauden hurrikaani ;)
se riehuu ja antaa jännitettä elämään.
Voimakas tunneruno, kiittelee Marle.
Joo, semmosta se on täällä matoisessa maailmassa, että toiset kämpii toisinaan toisten päällä.
Sivut