![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Tässä pöydässä illan tullen viimeisen kerran
me yhdessä kaikki, me samaa lihaa ja verta.
Kovin ovat lapsemme kasvaneet.
Paljon pieneksi jääneitä vaatteita
ja laatikoittain leluja
siirretty ullakolle.
Lapset? Joko he lähtivät?
Miksi niin pian
ja vielä yön selkään?
Miten aika onkaan mennyt!
Olisimmehan me voineet vielä vähän aikaa…
Monta hauskaa juttua jäi kesken.
Kun uuden aamun valo istuu pöytään
vapaalle paikalle
odottamaan keskustelun avausta,
kuten jokainen aamu tätä ennen,
me vain katselemme
hämmentyneinä nyt toisiamme,
me kaksi, mies ja vaimoi.
Nyt on aika kai vihdoin
tutustua toisiimme.
-
Miten kauniit silmät sinulla onkaan,
ja hymy.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
uusi alku
runona pysäyttävä
Sivut