Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
928
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 21.5.2025 16:04

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

MUISTIKUVA VUOSIKYMMENTEN TAKAA

 

 

Olit polvillasi kukkamaassa, 
ja minä surisin kuin mehiläinen,
kiersin sinun pääsi ympäri
yhä pienenevää kehää.

Olit keskittynyt, kukkien ympäröimä,
katselit niiden kauneutta
ja puhelit niille -
olit kukkien sisar kukkamaassa.

Ajattelin, kuinka pettyisin,
kaipaisin ja surisin,
jos lähtisit täältä maailman ääriin,
kukattomalle seudulle,
ja minulle jäisi vain tuuli,
johon tarrautuisin
ja lentäisin luoksesi,
veisin mukanani kukkien siemeniä,
kylväisin niitä sinne,
missä mikään ei ole koskaan kukoistanut,
ja miten ne puhkeisivat kukkaan kaikki,
autiomaat, kolkot vuorten rinteet,
ja tuuli nostaisi hameenhelmaasi julkeasti,
kuten silloin kukkamaallasi
ennen lähtöäsi,
ja minun mieleni ikuistaisi
sen muistini kameralla.


Sinä nostit katseesi,
huomasit minut
ja tulit hymyillen vastaan.
Silloin tuuli nosti
hameenhelmaasi.

Kommentit

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Ihania muistoja, "loppuhuipennus"on ollut näkemisen arvoinen <3

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot