KORVAMATO

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
923
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 18.4.2025 13:18

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



melankolinen melodia taustalla

on soinut niin kauan

että nuoruuttaan muistellessa

yrittää tavoittaa milloin ja missä

sen ensi kertaa kuuli

ja korvia myöten rakastui siihen

ja taas uudelleen rakastui

samalla tunteella kuin silloin

ja nyt vielä vanhuuden päivinä

alkaa jäykin sormin harjoitella

kuhmuraisella trumpetilla

tavoitellen sitä rytmiä ja melodiaa

ja se menee niin nuotin vierestä

että tekee mieli vääntää

se soitin käyrätorveksi

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämmöisenä kertakäyttömusiikin aikakautena ne nostalgiset hetket lapsuuden ja nuoruuden musiikkielämyksistä ovat kultaa :) tuli muuten ihan tahattomasti mieleen tästä runosta The Carpentersin Yesterday once more.
Tuttu tunne varmasti monelle. Runosi loppu on varsin mainio.
Hymyn tartutti tämä runo

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot