KUIN HENKÄYS VAIN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 4.4.2025 6:52

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
 
hän pudotti painoaan,

         käveli yli viimeöisen teräsjään

                   luodolle

        jota niin rakasti


              ohut etäinen hahmo -

    katselin sitä hentoa kulkijaa jäällä

                ja varoin sulkemasta silmiäni


         kun ne katosivat hetkeksi silmistäni

etäinen luoto ja sinne kulkija

                 usvaan sisään


                        tuuli nousee

                 sumu hälvenee


 ja ne ovat poissa

     luoto ja kulkija

edessä vain aava jäinen järvenselkä

        jonka yli kevyt lumi pyyhkii
                                         
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upean värisyttävä kuvannollinen,
tykkäsin paljon, kiitos.
ihanan rauhallinen
Suomen luonto on maailman parasta ja ihaninta <3

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot