Se tuoli, jossa sinä istuit,
on vielä siinä pöydän takana
ja pöytä omilla jaloillaan.
Niillä on paikkansa,
ja mitkä sinulta jäi kesken,
olen niitä tehnyt.
Mutta olisit kertonut,
mihin sinä tarvitsit
puolilahoa puupalasta ja jäkälää,
jota oli muovikassissa kylpyhuoneen lattialla?
Olisinhan minä niistä jotain voinut,
mutta paremmin sinä.
Se tuoli, jossa sinä istuit…
- miten meillä olikin niin omat paikkamme!
Enkä minä ole tavoistani luopunut.
Omalla paikallani yhäti istun.
Selite:
Löysin äsken tämän unohtuneen runoni R.R.:n arkistosta. Se on eräs niistä runoista, joita syntyi perheeni traagisen onnettomuuden jälkeen suruaikana. Kun onnettomuus katkaisee yhteyden äkkiä ja arvaamatta, paljon jää kysymyksiä jälkeen!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut