Muistaakseni se kulki tästä.
Kuiva risu, joka jalan alla katkesi,
onko se vielä siinä?
Ruohottunut, juuri ja juuri erottuva,
hautausmaan taitse, ohi rautaportin,
joka käyttämättömänä jo ruostunut,
läpi viitamaan se kulki,
vain yhteen suuntaan,
lapsuuteen.
Tästä ei ole leikki kaukana.
Se on tuon polun päässä
odottamassa iloista ja totista leikkijää,
joka jaksaa uskoa,
että elämä on.
Selite:
Pikku Veeran (6.8.2000 - 20.11.2002) muistolle.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut