RUOHOTTUNUT POLKU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
906
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 16.1.2025 20:58

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



Muistaakseni se kulki tästä.
Kuiva risu, joka jalan alla katkesi,
onko se vielä siinä?


Ruohottunut, juuri ja juuri erottuva,
hautausmaan taitse, ohi rautaportin,
joka käyttämättömänä jo ruostunut,
läpi viitamaan se kulki,
vain yhteen suuntaan,
lapsuuteen.


Tästä ei ole leikki kaukana.
Se on tuon polun päässä
odottamassa iloista ja totista leikkijää,
joka jaksaa uskoa,
että elämä on.

 
Selite: 
Pikku Veeran (6.8.2000 - 20.11.2002) muistolle.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Otan vieläkin syvästi osaa, suru muuttaa muotoa, on aina läsnä <3 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot