TAPAAMINEN PUISTOSSA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
912
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 8.2.2025 19:58

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

En koskaan ole ollut niin varma kuin nyt.

Tämä on rakkautta.

Olen katsonut kolmesti kelloa,
enkä ole levoton.
Myöhästymiseesi on tietysti syy.

Tällainen lämmin kesäpäivä.
Istun puiston penkillä,
ja varpuset edessä
kylpevät suihkukaivon altaassa.
Sinä tulet pian, ja sanot
ettet löytänyt mitään päällepantavaa.
Minä kuvittelen nyt,
kuinka sinä saavut
poppelien reunustamaa puistotietä.

Käyntisi on kaunista
ja puiden oksat, niiden varjot
häilyvät alastomalla vartalollasi.

Minä istun puiston penkillä
ja odotan.
Varpuset kylpevät
suihkukaivon altaan
matalassa vedessä
elämänsä kyllyydestä.

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot